tiistai 5. toukokuuta 2015

That weird feeling


Kun pysähtyy hetkeen. Kuulostaa niin kliseiseltä, mutta ootteko ikinä kokeillu. Joka hetki pää täyttyy niin monesti asiasta ja stressin aiheesta, että tuntuu ihan hassulta työntää ne hetkeks pois ja keskittyä hetkeen. Niin kun mää tänään kun istahdin lenkin jälkeen kotiportaille. Ihan oikeasti pysähdyin, ja mietin, että noniin nyt istun tässä, portailla. Minä, oon elossa, hengitän, olen vain ja tuuli puhaltaa mun hiuksiin. Oon elävä olento ja mulla on kaikki ihan hyvin. Tuun luultavasti selviämään huomisesta jännittävästä ja stressaavasta päivästä, ja varmaan vielä huomenillallakin tässä hengittelen toivottavasti samaan malliin.

Huh helpotus. 
Ps. Miksi veden katseleminen on aina niin rauhoittavaa?
Love, Heidi

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti