tiistai 22. syyskuuta 2015

Fall, food and friendship

Elämä on ihanaa ja vaikeaa ja molempia yhtä aikaa aina joskus. Mulla on kokemusta kummastakin tapauksesta, ja voin vain sanoa, että oli tilanne mikä tahansa, ystävät tekee elämästä aina kaksin verroin ihanampaa. Ja ruoka.

Oon niin iloinen sellasista sielunsiskoista. Ihan tavallisista kavereistakin kyllä. Vanhoista ja uusista, kaiken karvaisista. Oon aina ajatellu, että näin "aikuisena" (mun) on vaikea saada uusia ystäviä, ainakin sellaisia tosi hyviä. Mutta onneksi olen todistanut itseni vääräksi, once again.


Oon niin onnellinen niistä ystävistä, jotka ovat lähellä ja kaukana. Niistä, joiden kanssa ollaan yhteydessä vain vähän, mutta jotka silti on niin läheisiä, että kutsusin ne häihini hetkeäkään epäröimättä. Niistä, joiden kanssa oon tekemisissä joka viikko, joka päivä.

Vuosi sitten musta tuntu että mulla ei oo oikein ollu ystäviä. Sen takia osaankin ehkä nyt jotenkin arvostaa ihan uudella tavalla sitä, kun oon saanu monta uutta ystävää. Kasapäin kavereita, mutta myös ystäviä. Semmosia, kelle puhua mitä sydän tahtoo. Ja kertoa ajatuksia kaikesta maan ja taivaan välillä. Semmosia. keiden kanssa voi jakaa kiinnostuksen kohteita, innostua yhdessä, olla tukena ja apuna, kuunnella ja vähän yllättää välillä. Semmosia, joita on ihana pyytää kahville, tai vaatia iltapalaseuraks. Joiden kans venytellä ja syödä kookoskuutioita. 


Beyond happy. Loppuun vielä myös sama kuva kuin instagrammissakin tuosta kanaskeitosta, vain koska se oli ehkä parasta ruokaa mitä oon ikinä ite tehny ellei jopa mitä oon ikinä maistanu, haha. Kyllä musta joku päivä vielä hyvä vaimo tulee ;-)

Love, Heidi

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti