torstai 21. tammikuuta 2016

Maalattu vastaväreillä


Tää ei oo yhtään nyt sitä, mitä tulin tänne kirjoittamaan, mutta otsikosta vain muotoutui tuommoinen. Tuijottelin näitä kuvia, ja tajusin, että näissähän on vain oranssia ja sinistä, vastavärit siis. Ja siitä tulikin mieleeni yks juttu, mikä on pyörinyt mun mielessä.

Meidät on oikeasti maalattu vastaväreillä. Ollaan joissain asioissa kuin yö ja päivä. Välillä en ymmärrä, miten kaks näin erilaista ihmistä on edes voinu päätyä yhteen. Toinen niin ulospäinsuuntautunut, että yliopistolla käytävää pitkin kävellessä ei ehdi vetää henkeä kun pitää morottaa jokaista vastaantulijaa. Minä vieressä kävelen hiljaisena ja toivon, ettei mun vaan tarvis avata suutani. Tää on ehkä suurin ero, mitä meissä on. Ja sitä ihan tasan varmasti ihmettelee kaikki Antin kaveritkin, jotka ei tunne mua. Mitä  i h m e t t ä  se tekee tollasen hiljasen tyypin kans? Se mua aina toisinaan mietityttää. Mutta mitäpä kukaan on arvostelemaan toisten parisuhteita, eihän niistä nää kuin vain sen ulkoisen kuoren (note to self). Mutta totuus on se, että en mää oikeesti oo hiljanen. Ne, jotka mut tuntee, ei todellakaan väittäis mua hiljaseksi. Oon usein porukasta se, joka osaa sanoa asiat suoraan niinku ne on.

Ja yks totuus on myös se, että vastavärit kuuluu yhteen. Vaikka ne on niin erilaisia, niin ne on aina yhdessä. Ei ne sovi yhteen minkään muun värin kanssa. Sekoittuessaan vastavärit on täydennysvärejä, ja parisuhteessakin mun mielestä vastakohdat todellakin täydentävät toisiaan. (En varmaan edes kestäis jotain mun kaltaista ihmistä..) Ja mekin ajateltiin olla yhdessä yhtä kauan kuin sininen ja oranssi.

-Heidi-

4 kommenttia:

  1. Ai että mä tykkään että oot täällä taas:) yks ihan lemppareista oot ollu aina böogimaailmassa!!

    VastaaPoista
  2. Oih, ihana kuulla, kiitos!! Onneksi siellä on ainakin joku vielä lukemassa :>

    VastaaPoista
  3. IHANA postaus. Niin sulosta ja herkkää tekstiä, voi Heidi. Voi teitä. <3

    VastaaPoista