tiistai 2. helmikuuta 2016

Tulevaisuus

Tulevaisuus on jotenkin aina ollu ahdistava aihe mulle. Eikä varmastikaan vaan mulle vaan monelle nuorelle ihmiselle yleensäkin ja ihan hyvästä syystä. Nykyään pitäis jo niin kauheen nuorena tietää, mitä haluaa ja valmistua johonkin ammattiin. Mutta nyt voin vihdoin, melkein 23-vuotiaana, sanoa, että tää mun oma ahdistus alkaa vihdoin  helpottamaan. No worries kaikki lukiosta valmistuvat, ei kaikki tiedä mitä ne haluaa ja ne, jotka tietää, on aika harvassa. Joillakin se ottaa enemmän, joillakin vähemmän. Nää mun (kohta) neljä lukion jälkeistä vuotta on ollu ehkä tuskallisinta aikaa mun elämässä. (Tuskalliset ajat on myös kaikkein hedelmällisimpiä aikoja, näin mulle viime viikolla kerrottiin oikein vakuuttavasta lähteestä.) Niinkuin kasvun ajat yleensäkin. Ei oo mitään oikotietä onneen, tapaa kiertää näitä vuosia ja tulevaisuus-ahdistuksia. Täytyy vaan kokeilla, ottaa riskejä, todeta olleensa ihan väärässä, kokeilla uudestaan, ottaa pieniä varovaisia askelia kohti niitä juttuja, mitkä ehkä itteä vois kiinnostaa.


En minäkään varsinaisesti vielä tiedä, mikä munsta tulee isona. En koe, että olisin sataprosenttisen varmasti juuri oikealla alalla ja että tämä on niin se juttu, jolle palan ja jota haluan tehdä koko sydämestäni. Tietenkin monet sanoo, että niinhän sen tulisi olla. Mutta mää oon matkalla sinne pisteeseen, koska elämä on matka. Mulla on vihdoin selkeä suunta, ja uskon ja tiedän, että tätä kautta tulen jonain päivänä pääsemään vielä sellaiselle uralle, joka on mulle just oikea. Ja minähän kuulkaas aion nauttia tästä matkasta. Se tarkoittaa sitä, että yritän parhaani mukaan elää jokaisessa hetkessä. Opiskella, vaikka se ei aina innostais. Tehdä sellaista työtä, joka ei ehkä tällä hetkellä oo mun unelmatyö, mutta jonka kautta voin oppia ja tulla paremmaksi, joka sitten taas auttaa mua pääsemään kohti tavoitteitani.

Mari oli äskön täällä iltateella pitkästä aikaa (puspus) ja tiivisti just tarkalleen kaiken sen, mitä yritin tässä pukea sanoiksi. Tässä elämän hetkessä tuntuu, että tulevaisuus on ihan valtavan suuri mahdollisuus, eikä enää pelottava ja ahdistava asia. Siinä oon kyllä ihan täysin samaa mieltä. En malta odottaa mitä ihanaa ja haastavaa mun tulevaisuus tuo mulle tullessaan, mutta sitä odotellessa voin keskittyä tähän itse matkaan sitä tulevaisuutta kohti.

Löööööv, Heidi

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti